Sokeriaddiktio on etenevä aivosairaus, jossa keho on tullut riippuvaiseksi tietynlaisista elintarvikkeista ja niihin liittyvistä käytösmalleista toimiakseen normaalisti. Yleisimmät addiktioon liittyvät syömiskäyttäytymiset ovat ahmiminen, eri tavoilla tapahtuva kehon tyhjennys ja ylensyöminen.

Sokeriaddiktio – mistä on kysymys?

Sokeriaddiktio on aivosairaus, jossa keho on tullut riippuvaiseksi sokerista ja siihen liittyvistä käytösmalleista. Sokeriaddiktiolle on ominaista tuntea pakkomiellettä (himo) ja vaikeutta lopettaa tiettyjen ruokien syöminen. Yleensä nämä ruoat ovat korkeahiilihydraattisia elintarvikkeita kuten suoraa sokeria, jauhotuotteita, viljoja ja tärkkelyksiä, jotka on yhdistetty prosessoituihin rasvoihin.

Noin puolet sokeriaddiktion syistä löytyy perintötekijöistä. Addiktion etenemiseen sen sijaan voivat vaikuttaa monet asiat. Varhaiset tunnekokemukset, traumat, puutteelliset stressinhallintakeinot ja jo lapsena prosessoidulle ruoalle altistuminen voivat nopeuttaa sokeriaddiktion etenemistä. Kahden tai useamman addiktion samanaikaisuus lisää myös riskiä syvempään ja nopeampaan addiktoitumiseen.

Mihin vain prosessoituun aineeseen tai käytösmalliin voi addiktoitua, eivätkä sokeriaddiktion fysiologiset taustatekijät eroa millään tavalla esimerkiksi alkoholi- tai huumeriippuvuuden fysiologisista taustatekijöistä. Siksi ei ole inhimillistä ajatella, että sokeriaddiktiosta täytyisi pystyä toipumaan ilman tukea ja ammattitaitoista hoitoa.

Monet eivät ota sokeriaddiktiota vakavasti tai ymmärrä kuinka joku voi olla addiktoitunut ruokaan. Jopa lääketieteen ammattilaiset saattavat suhtautua ylipainoiseen tai syömishaasteiden kanssa kamppailevaan ihmiseen ajatellen, että kysymys on vain itsekurin puutteesta, laiskuudesta tai tunne-elämän ongelmista. Ylipainoinen voi kuulla kuinka hänen kuuluisi vain ”syödä vähemmän ja liikkua enemmän” tai ”ottaa itseään niskasta kiinni”.

Sokeriaddiktiota ei voi kuitenkaan päätellä ihmisen ulkomuodosta. Siinä missä normaalipainoisen ja terveen näköinen ihminen saattaa olla sokeriaddikti, ylipainoinen ei välttämättä sitä ole. Varmin tapa selvittää asia on diagnostinen SUGAR®-kartoitus. Osa ihmisistä pääsee eroon sokerikoukusta itsekurilla, tsemppaamalla, laihduttamalla ja urheilemalla. Näin ei kuitenkaan ole silloin, kun puhutaan sokeriaddiktiosta. Sokeriaddiktio ei ole ihmisen oma valinta kuten ei ole alkoholismikaan.

Sokeriaddiktiosta kärsivä ihminen on tyypillisesti kokeillut elämänsä aikana lukemattomia eri keinoja elää terveellisesti, lopettaa prosessoidun ruoan syöminen, muuttaa elämäntapojaan tai laihtua. Ei ole henkilön oma vika että perinteisten dieettivalmennusten tarjoama – vain fyysisiin muutoksiin pohjaava ratkaisu – ei ole toimi. Sokerin ja prosessoidun ruoan kohtuukäyttö toimii sokeriaddiktille yhtä huonosti kuin yksi viinapaukku alkoholistille.

Sokeriaddiktion merkkejä voivat olla:

• Kykenemättömyys lopettaa sokerin syömistä seurauksista huolimatta (esim. kivut, mielialan vaihtelut, lihominen, ahdistus)
• Ahmiminen, ylensyönti, kehon tyhjennys laksatiiveilla, oksentaminen, paastoaminen tai muu ruoan rajoittaminen
• Salaa syöminen tai syömisen jälkien peitteleminen muilta
• Jojoileva paino
• Jatkuva ruoan ajattelu tai syömisen suunnittelu
• Pakkomielteinen suhtautuminen omaan kehoon ja painoon
• Valehtelu muille sokerin syömisestä tai sen käyttömääristä (esim. perhe, lääkäri, työkaverit)
• Jatkuva ärtyneisyys, keskittymiskyvyn puute ja vaikeus muistaa asioita
• Toleranssi, eli syödyn ruoan käyttömäärän nousu ajan saatossa
• Metaboliset sairaudet kuten kakkostyypin diabetes ja ruokaperäinen rasvamaksa
• Voimakas syyllisyys ja häpeä siitä, ettei kykene olemaan erossa tietyistä ruoista vaikka haluaisi
• Pakkomielle saada tiettyjä ruokia
• Ruoan käyttö tunteiden turruttamiseen
• Eristäytyminen läheisistä ja aiemmin itselle merkityksellisistä aktiviteeteista

Sokeriaddiktio ja aivot

Sokeriaddiktio on sairaus, joka muuttaa aivojen rakennetta, kemiaa ja toimintaa tavalla, joka tekee sokerin lopettamisesta vaikeaa. Sokeri, viljat ja jauhotuotteet ovat trigger-ruokia, jotka aktivoivat aivojen palkitsemisjärjestelmän täyttäen ne välittäjäaine dopamiinilla.

Dopamiini on mielihyvää tuottava välittäjäaine, joka vaikuttaa muun muassa oppimiseen, tavoitteellisuuteen, uteliaisuuteen, motivaatioon, mielialaan, valppauteen, liikkumiseen ja muistiin. Prosessoidut ruoat synnyttävät aivoissa voimakkaan dopamiinimyrskyn, joka aiheuttaa addiktion alkuaikoina niin sanotun nousun. Kyseessä on syvä hyvän olon tunne, jota voidaan verrata alkoholin aiheuttamaan nousuhumalaan.

Mitä pidemmälle prosessoidun ruoan käyttö etenee, sitä ylikuormittuneemmaksi aivojen välittäjäainereseptorit muuttuvat. Samalla aivojen pitää sopeutua ylimääräisen dopamiinin tuotantoon, alkuperäisen nousun tuottama euforia (nousu) vähenee eikä sama määrä ruokaa enää lisää dopamiinia riittävästi. Tässä vaiheessa kuvioihin tulee toleranssi, eli nautitun ruoan määrä kasvaa.

Ajan mittaan prosessoidun ruoan syöminen alkaa aiheuttamaan yhä vakavampia seurauksia, joita ihmisen voi olla vaikeaa liittää sokeriaddiktion seurauksiksi. Henkilö saattaa tiedostaa hallitsemattoman syömiskäyttäytymisensä ja haluta lopettaa, mutta ei yksinkertaisesti kykene siihen. Usein ihminen tietää kyllä mitä pitäisi tehdä, mutta on täysin voimaton soveltamaan tuota tietoa.

Kysymys ei ole millään muotoa siitä, että sokeriaddikti olisi huono, laiska, saamaton tai tyhmä ihminen. Toistuva prosessoidun ruoan käyttö on johtanut siihen, että hän ei kykene vastustamaan haitallista syömiskäytöstä. Riippuvaisiksi tulleiden aivojen toiminta on muuttunut kemiallisesti ja ne antavat koko ajan käskyä hankkia tai syödä ruokaa lisää.

Sokeriaddiktion edetessä seuraukset ulottuvat myös tunteista, selviytymisestä, mielialasta ja ruokahimoista vastaaviin aivojen osiin. Aiemmin hyvää oloa tuottaneet asiat eivät enää tunnu juuri miltään tai jopa pahentavat olotilaa.

Sokeriaddiktio – mikä ratkaisuksi?

Sokeriaddiktiosta ei voi parantua koskaan kokonaan, mutta se voidaan saada oireettomaksi. Sokeriaddiktio on moniulotteinen sairaus, jonka vaikutukset ilmenevät fyysisesti, tunneperäisesti, hengellisesti ja sosiaalisesti. Siksi pelkkä ruokavalion tai liikuntatottumusten muuttaminen ei riitä pysyvään muutokseen. Tarvitaan laaja-alaista ymmärrystä siitä mikä addiktio on ja miten monialaisesti se vaikuttaa ihmisen käytökseen, tunteisiin, ajatuksiin sekä ihmissuhteisiin. Vain sen avulla omasta toipumisesta voi ottaa vastuun.

Sokeriaddiktion hoidon tekee haastavaksi muun muassa seuraavat seikat:

• Moni ei tunnista tai tunnusta sokeriaddiktion olemassaoloa ja sen oireilua
• Syöminen on ihmisen perustarve ja jokainen tarvitsee ruokaa pysyäkseen hengissä (ihminen voi elää ilman alkoholia ja huumeita)
• Elämme ruoalla kyllästetyssä maailmassa, jossa on mahdotonta välttyä ruokahimoja ylläpitäviltä triggereiltä kuten prosessoitua ruokaa sisältäviltä sosiaalisilta tapahtumilta, mainoksilta, kirjoilta, juhlilta, sosiaalisen median postauksilta ja ravintoloilta

Sokeriaddiktion varjostaman elämän keskellä on usein vaikea nähdä ulospääsyä. Neuvottomuuden, häpeän ja syyllisyyden tunne voi tuntua ylivoimaiselta. On tyypillistä, että sokeriaddikti itse pitää itseään huonona, laiskana, surkean itsekurin omaavana tai tyhmänä ihmisenä. Näin ei kuitenkaan ole. Minä näen sinut.

Sokeriaddiktion fysiologiset taustatekijät eivät eroa millään tavalla esimerkiksi alkoholi- tai huumeriippuvuuden fysiologisista taustatekijöistä. Siksi ei ole inhimillistä ajatella, että sokeriaddiktiosta täytyisi pystyä toipumaan ilman tukea ja ammattitaitoista hoitoa. Sokeriaddiktiossa on kysymys siitä miten tiettyjen ruokien syöminen vaikuttaa aivoihin. Siksi toipumisen välttämätön ensiaskel on eliminoida kaikki sellaiset elintarvikkeet, jotka ylläpitävät addiktiota, eli muuttavat aivokemiaa.

Sokeriaddiktion onnistunut hoito edellyttää kuitenkin täyttä ymmärrystä siitä, että ruuan muodostama osuus hoidosta on parhaimmillaankin vain kymmenen prosenttia. Sen vuoksi dieettivalmennukset eivät yksin johda aitoon toipumiseen ja terveeseen elämänhallintaan.

Tehokas lähestymistapa sokeriaddiktioon – ADDIX®-hoitomalli

Toipumisessa on kysymys aivojen uudelleenreitityksestä, joka on hidas, mutta mahdollinen prosessi. ADDIX® on tehokas ja ajantasaiseen tutkittuun tietoon perustuva sokeriaddiktion hoitomalli, josta hoidettava saa pysyvät työkalut muutokseen ja hoitotuloksen ylläpitämiseen.

ADDIX® -hoitomallissa ei tavoitella epärealistisia pikaonnistumisia tiukassa aikataulussa vaan se on tuettu aivojen uudelleenreititysprosessi, jossa oivalluksille, vaikeille tunteille, takapakeille ja onnistumisille on tilaa ja aikaa. Tyypillinen sokeriaddikti on kokeillut vuosikymmenten aikana lukemattomia eri ratkaisuja, niissä onnistumatta. Jos tämä ei tee heistä sinnikkäitä, periksiantamattomia ja ahkeria, mikä tekee?

Työskentelen suurella intohimolla ja kutsumuksella sekä sokeriaddiktion hoidon että siihen liittyvän, akuutisti tarpeellisen asenneilmapiirin muutoksen eteen. Sokeriaddiktio ei ole koskaan henkilön itsensä aiheuttama tai valitsema tila. Se ei myöskään johdu laiskuudesta, saamattomuudesta, eikä itsekurin tai tiedonhankintakyvyn puutteesta.

ADDIX® -hoitomalli perustuu neljään kulmakiveen: tietoon, toivoon, tahtoon ja toimintaan. Pysyvään hoitotulokseen tarvitaan näitä kaikkia. Prosessin keskiössä on tunnistaa ja muuttaa haitallisia käytösmalleja, oppia tuntemaan mielihyvää luonnollisin keinoin ja rakentaa yhteyttä muihin samaa matkaa käyviin.

Epäiletkö, että sinulla voi olla sokeriaddiktio? Sokeriaddiktiota on mahdollista hoitaa. Prosessin keskiössä on tunnistaa ja muuttaa haitallisia käytösmalleja, oppia tuntemaan mielihyvää luonnollisin keinoin ja rakentaa yhteyttä muihin samaa matkaa käyviin. Jos et tiedä kuinka ottaa seuraava askel päästäksesi irti pakonomaisesta sokerin ja prosessoitujen hiilihydraattien syömisestä tai niiden ajattelemisesta, varaa ilmainen 30 minuutin kartoituspuhelu tästä ja autan sinut alkuun: https://calendly.com/addix/addix