Vielä puoli vuotta sitten Leenalla oli aktiivinen sokeriaddiktio, joka aiheutti painonnousua, kovaa väsymystä, unettomuutta ja voimakasta vaativuutta itseä kohtaan. Vuosikausien laihduttamisen ja dieettien jälkeen Leena lähti hoitamaan syömiskäytöksensä juurisyytä: sokeriaddiktiota. Tänään hän on raitis ja kokee, että joka päivässä on uusi mahdollisuus johonkin hyvään ja eläminen maistuu oikeasti elämältä, ilman jatkuvaa tunnetilojen vaihtelua ja ruoalla turrutusta.

Tästä tilanteesta Leenan sokeriaddiktio lähti pahenemaan

Olin ennen ADDIX® -ohjelmaan osallistumista työelämässä, parisuhteessa ja toipumassa niin fyysisistä haasteista kuin psyykkisistäkin. Fyysisesti olin väsynyt ja edellisenä kesänä koin hyvin stressaavan ajanjakson leikkauksineen. Tämän jälkeen kesäloman koittaessa voimat loppuivat ja kilpirauhanen tulehtui.

Olo oli täysin voimaton. Olin myös yrittänyt tehdä suurta elämäntapamuutosta keväällä ennen leikkausta, jotta toipuisin paremmin. Tämä muutos nosti entisestään stressitasojani eikä lisännyt hyvinvointiani juurikaan.

Olin sairauslomalla useamman viikon kesän 2021 aikana ja sinä aikana hemmottelin ja lohdutin itseäni usein herkuilla ja yritin saada voimaa “edes jostain” eli nopeista prosessoiduista hiilihydraateista. Syksyllä töihin palatessa “putki jäi päälle” ja holtiton syöminen jatkui. Myös väsymys jatkui ja alkoholin käyttö niin saikulla kuin sen jälkeenkin lisääntyi. Syksy sujui joten kuten ja ennen joulua päätin skarpata.

Aloitin jälleen tiukan, karsitun ruokavalion, jotta jouluna voisin jälleen ”ottaa iisimmin” ruokailujen suhteen. Jaksoin tätä muutosta ehkä neljä viikkoa, jonka jälkeen kaikki ponnistelu alkoi tuntua raskaalta ja turhalta. Keho oli uupunut ja voimaton, aivot sumuiset ja mieli apea.

Katso Leenan YouTube-haastattelu tästä linkistä tai yltä

Marraskuussa -21 kuuntelin Hannamarin luentoja sokeriaddiktiosta. Vielä silloin ajattelin, etten pysty tekemään niin “rankkaa” muutosta. Asia jäi kuitenkin takaraivoon pyörimään ja pohdin, onko minulla sittenkään ongelmia syömisessä.

Kuinka ollakaan, joulukuussa kaikki lähti käsistä. Syömiskäyttäytyminen jatkui ajatuksella, että nyt nautitaan elämästä kunnolla ja “kohtahan on jo joulu”. Minulla oli suunniteltuna toinen leikkaus vuodenvaihteeseen, joten otin myös töissä itsestäni mehut irti, koska sitten voisin rauhassa jäädä sairauslomalle ja hoitaa kovaa (itseaiheutettua) stressiäni juomalla ja syömällä.

Sokeriaddiktio aiheutti minulle paljon erilaisia fyysisiä oireita. Näitä olivat painonnousu, epätasainen iho, turvotus, voimakkaat kuukautiskivut ja mielialavaihtelut, vihan tunteet, aivosumu, verensokerin heittely, kova sohvalle kaatava väsymys, saamattomuus ja yleinen apaattisuus, pahoinvointi, raskas olo, ruokahimojen lisäksi muut himot kuten alkoholi ja tupakkatuotteet, erilaiset tulehdukset ja sairastelut, kivut nivelissä, kömpelö olo ”laskuissa” ja huimaus.

Tunneperäisesti ja henkisesti läsnä oli unettomuus, hankaluus rauhoittua, jatkuva ylivirittyneisyys/lamaannus, vaativuus itseä ja muita kohtaan, armottomuus, halu eristäytyä ja muurautua väljiin vaatteisiin, epäluulo muita ihmisiä kohtaan, stressi siitä mitä muut ihmiset ajattelevat, erilaiset pelkotilat ja liika huolehtiminen.

Käytin sokeria suorittamisesta johtuvan stressin lievitykseen ja tunteiden turruttamiseen.

Sokeriaddiktio vaikuttaa elämään laaja-alaisesti

Sokerin käytöllä on ollut vaikutuksensa myös talouteeni. Vaikken joutunut käytön takia ongelmiin, ostoksiin kului paljon rahaa. Vaikka talous on ollut ajoittain tiukalla, sokeriin on aina löytynyt rahaa jostain. Toisinaan olen myös lainannut rahaa tai pyytänyt jotain henkilöä tuomaan minulle herkkuja lohdutukseksi. “Sokeripäissäni” olen myös sortunut heräteostoksiin, jotka ovat myöhemmin saattaneet mietityttää.

Ennen sokeriaddiktion hoitoa rajojen asettaminen oli vaikeaa. En tunnistanut voimavarojani, koska mielialani poukkoili jatkuvasti ja verensokeri heitteli voimakkaasti päivän aikana. En jaksanut harrastaa tai kyennyt aina lähtemään sosiaalisiin tapahtumiin kehovihani ja väsymyksen vuoksi.

Sosiaalisissa tilanteissa en myöskään tohtinut syödä niin paljoa kuin olisin halunnut, vaan odotin sitä hetkeä kun pääsen jatkamaan syömistä omassa rauhassani. Häpesin kaoottista syömiskäytöstäni enkä halunnut muiden tietävän siitä.

Sokerilaskuissa tarkkailin kriittisesti itseäni ja kehoani ja pyrin naamioimaan kehoni mahdollisimman väljiin vaatteisiin. Minun oli vaikeaa mennä julkisiin tiloihin kuten kuntosalille, koska pelkäsin että muut ihmiset kommentoivat ulkonäköäni.

Liikunta on kuitenkin minulle tärkeää, joten koin asiasta kovaa ristiriitaa ja vastakkainasettelua. Olin myös epäluuloinen muita ihmisiä kohtaan enkä voinut aidosti kertoa tunteistani ja voinnistani. Häpeän kokemus holtittomasta käytöksestäni oli liian suuri jaettavaksi muille.

Olen ollut toipumisen tiellä nyt yli kuusi kuukautta. En olisi uskonut etukäteen, kuinka paljon sokerittomuus vaikuttaisi minuun!

Sokeriaddiktio: kokonaisvaltainen hoito toi kaivatun vapauden ruoan, kehonkuvan ja painon kanssa

Tunne-elämäni on kokenut suuren mullistuksen ja olen silminnähden rauhoittunut. Jaksan keskittyä kanssakäymiseen, haluan nähdä ihmisiä ja osallistua sosiaalisiin tilanteisiin. Jaksamiseni on parempaa ja osaan säädellä voimavarojani paremmin. Olen innostunut uusista asioista ja jaksan panostaa mielenkiinnon kohteisiin kuten musiikkiin.

Nautin myös nykyisin paljon enemmän ruoanlaitosta. On ihanaa etsiä uusia herkullisia reseptejä ja nautin siitä että syön terveellistä, ravitsevaa ja aitoa ruokaa. Myös lähipiirini ja ystäväni ovat heränneet sokerinkäyttöönsä ja se motivoi jatkamaan.

Näläntunne on tasoittunut ja ensimmäistä kertaa elämässäni syön itseni sopivan kylläiseksi. Syöminen siis loppuu, kun vatsa on sopivan täysi eikä mielitekoja tule. Ruokailun jälkeen olo on aina sopivan energinen ja päivän touhuja voi jatkaa samoin tein ilman minkäänlaista verensokerin laskua ja ruokakoomaa. Se tuntuu vapauttavalta ja huolettomalta!

Myöskään minkäänlaisia ruoansulatusvaivoja ei ole. Energiataso pysyy sopivalla tasolla seuraavaan ruokailuun saakka, ilman napostelua ja “närppimistä”.

Ensimmäinen sokeriton kuukausi oli opettelua, mutta olotila parani viikkojen kuluessa selkeästi ja koin itseni voimaantuneeksi. Kehoni toimi, kuten sen pitikin ja ylipainoa lähti putoamaan itsestään.

Mieliala oli hyvä ja jaksoin pikkuhiljaa keskittyä erilaisiin asioihin yhä paremmin. Vireystilani alkoi tasaantua pikkuhiljaa kohti keskivaihetta ilman poukkoilua ylivireyden ja lamaantumisen välillä. ADDIX® -ohjelma oli tärkeä osa toipumista viikoittaisine tehtävineen ja vertaistukineen.

Kolmen kuukauden kohdalla henkilökohtaisessa elämässäni tuli yllättäen todella stressaava ja raskas jakso. Tunnistin kuitenkin, että sokerittomuus on tärkeässä osassa toipumista ja käytin valmennuksessa oppimiani työkaluja.

Aiemmin olisin kärsinyt yksin ja häpeä olisi estänyt ottamasta yhteyttä muihin. Nyt kuitenkin pyysin apua ja tukea muilta. Se auttoi jatkamaan raittiina. Jos olisin repsahtanut tuossa haastavassa tilanteessa, en olisi jaksanut palata enää takaisin toipumisen tielle varmaan pitkiin aikoihin.

Tämä käytön jatkaminen puolestaan olisi aiheuttanut lisää häpeää, eristäytymistä ja yksinäisyyttä, vihaa itseä ja muita kohtaan sekä saanut minut laiminlyömään omaa terveyttäni luultavasti pitkäksi aikaa. Koin älyttömän tärkeänä pysyä selvinpäin tänä aikana ja se palkitsi. Kun pääsin tämän haastavan vaiheen yli, elämä alkoi pikkuhiljaa voittaa ja mieliala koheni. Onneksi sain pidettyä pään pinnalla tuossa aallokossa!

Puolison mukaan olen nykyään paljon tasapainoisempi tunne-elämältäni. Ennen raitistumista olin “kilari”, tunne-elämäni oli kaoottista ja mielialat vaihtelivat päivän aikana monesti. Nykyisin olen kärsivällisempi ja vähemmän impulsiivinen enkä toimi jokaisen toimintayllykkeen mukaan. Pystyn näkemään nykyhetkeä kauemmaksi sen sijaan, että haluaisin kaiken heti ja nyt.

Jaksan fyysisesti enemmän ja suhde kehooni on parantunut. En enää mieti koko ajan vaatteitani, ulkoista olemustani tai arvostele kehoani. Häpeä ja eristyneisyys ovat olleet vahvasti läsnä ennen raitistumista. Nyt ne ovat muuttumassa hyväksynnäksi.

Kaikki aiemmat dieetit epäonnistuivat

Kokeilin ennen ADDIX® -ohjelmaa lukemattomia eri laihdutuskeinoja, mutta ne eivät toimineet. Näitä olivat muun muassa kaalisoppadieetti, mehupaasto suolihuuhteluineen, ketogeeninen ruokavalio, carnivore-ruokavalio (vain hetken), pätkäpaasto, rasvanpolttopillerit, proteiinijauheet ja etikka.

Testasin myös ruoan pilkuntarkkaa punnitsemista, syömättömyyttä, pätkäpaastoa, itseni kurittamista ajatuksilla kuten “en ansaitse ruokaa” tai “teen kaiken työn ennen kuin voin syödä”. Kokeilin myös ylenpalttista liikuntaa jonka jälkeen en syönyt mitään, liikuntaa jonka jälkeen söin pilkuntarkasti, liikunnalla kulutettujen kalorien kyttäystä, oikean ruoan korvaamista herkuilla tai kokonaan ruoan väliin jättämistä sekä herkkujen tuhoamista ja heittämistä roskiin.

Aina tuhotöiden jälkeen päätin lopettaa, kunnes seuraava kauppareissu ajoi taas käyttöön.

Alussa minulla oli kyllä epäilykseni ADDIX® -ohjelman suhteen. Mietin, ettei ”minulla varmaankaan niin kovaa ongelmaa ole”, sillä kaikki tuntui hyvin työläältä ja luopumisen tuska oli käsinkosketeltavaa. Kun tammikuussa sairauslomallani lopulta voin niin huonosti, päätin että katsotaan tämäkin ”kortti” vielä. Kerroin Hannamarille epäonnistumisen pelostani ja hän kannusti minua eteenpäin siitä huolimatta.

Päätin, että vuosikausia kestänyt syömissekoilu saa luvan loppua! Halusin voida paremmin ja kokea rauhaa kehossani ja nähdä, kuinka suuri vaikutus ruokavaliolla on olotilaani, tunteisiini, ajatuksiini ja käyttäytymismalleihini. Toiveena oli kokea, mitä sokerittomuus minussa saisi aikaan. On ihanaa, että on olemassa tällainen valmennus!

En toipumismatkani alussa oikein osannut kuvitella, mitä sokerittomuus kohdallani voisi tarkoittaa. Ajattelin, että voisin paremmin, mutten uskonut, että käsitykseni, ajatukseni ja tunteenikin olisivat muuttuneet ja kehoni voisi kerrassaan niin paljon paremmin!

Sokeriaddiktio ja siitä toipuminen vaatii malttia ja kärsivällisyyttä. Addiktioajatteluun kuuluu kärsimättömyys ja kaikki-mulle-heti-ajattelu, mutta pienin askelin voi saavuttaa paljon! Olen oppinut, että on tärkeää huolehtia itsestään, omista rajoistaan ja hyvinvoinnistaan. Jos laiminlyö itseään, repsahdusriski kohoaa.

Raittiuden ja toipumisen myötä minusta tuntuu, että ikään kuin jokin rajoittava verho olisi vedetty pään ympäriltä pois. Olen alkanut jälleen nähdä elämän värejä, kohdata ihmisiä ja nauttia yhdessäolosta ilman jatkuvaa häpeää, ahdistusta ja vihaa itseäni kohtaan, kun olen niin heikko ja saamaton enkä koskaan onnistu.

Koen, että joka päivässä on uusi mahdollisuus johonkin hyvään ja eläminen maistuu oikeasti elämältä, ilman turrutusta ja hyper-nostetta. Nykyään suojelen itseäni ja huolehdin niin fyysisistä kuin henkisistäkin tarpeistani. Sanoitan asioita muille ja kerron avoimemmin omista tunteistani ja tarpeistani.

Haluan voida hyvin jatkossakin ja nämä kuukaudet ovat ensisoittoa siitä, miten paljon helpommaksi elämä voisi muuttua kun ruoka ei enää pyöritä sitä. Pienillä päivittäisillä teoilla on uskomattoman suuri vaikutus pitkällä aikavälillä! Joka päivä on hyvä päivä voida hyvin.

Epäiletkö, että sinulla voi olla sokeriaddiktio? Sokeriaddiktio on tila, jota on mahdollista hoitaa. ADDIX® -hoitomalli perustuu neljään kulmakiveen: tietoon, toivoon, tahtoon ja toimintaan. Pysyvään hoitotulokseen tarvitaan näitä kaikkia.

Prosessin keskiössä on tunnistaa ja muuttaa haitallisia käytösmalleja, oppia tuntemaan mielihyvää luonnollisin keinoin ja rakentaa yhteyttä muihin samaa matkaa käyviin. Jos et tiedä miten laihtua tai kuinka ottaa seuraava askel päästäksesi irti pakonomaisesta sokerin ja prosessoitujen hiilihydraattien syömisestä, varaa ilmainen 30 minuutin kartoituspuhelu tästä.