Sari on 54-vuotias nainen, joka luki useampaan kertaan kirjoituksiani ennen kuin otti minuun yhteyttä sokeriaddiktion hoitoon liittyen. Muutos tuntui pitkään liian rajulta asialta ja pelkkä ajatus jäätelöttömästä kesästä tuntui hirveältä. Samalla hän tiedosti, että syöminen oli ongelma, erityisesti suklaan osalta. Sitä meni lähes joka päivä ja useampi levy kerralla – jo yksi pala aiheutti sen, että mopo karkasi kokonaan käsistä. Sarin epäterve kaava toistui useita kertoja ennen ADDIX-ohjelman työkaluja: paino nousi syömisen vuoksi nopeasti 10 kg, sitten hän aloitti hädissään pussikeittokuurin ja oli hetken hoikempi, kunnes homma pyörähti käyntiin alusta. Hän koki olevansa suklaan suhteen kuin alkoholisti. Ratkaisu ei ollut jälleen jokin uusi dieetti, vaan kokonaisvaltainen ADDIX® Premium -ohjelma, jonka avulla Sari on ollut raittiina sokerista lähes kuusi kuukautta. Annetaan hänen itse kertoa oma tarinansa:

Ennen kuin tulin ADDIX-ohjelmaan, olin epätoivoinen ja aivan varma, että olen riippuvainen suklaasta. Silti jostain syystä olin myös toiveikas sen suhteen, että asiaan täytyisi olla joku ratkaisu, toisin sanoen jonkinlainen katkaisuhoito, koska alkoholiriippuvuuteenkin on. Yhtäaikaa epäilytti ja pelotti, mihin olen ryhtymässä, mutta uteliaisuus oli suuri.

Nyt ymmärrän, että kyse on paljon suuremmasta asiasta kuin suklaan syömisestä tai syömättömyydestä. ADDIX® -ohjelma yllätti minut täysin sillä, miten syvälle siinä päästään jokaisen oman, liiallisen sokerin käytön juurisyihin ja niiden purkamiseen. Nyt ymmärrän, minkä asioiden hyväksi minun on työskenneltävä itseni kanssa, mitkä asiat ovat saaneet minut turruttamaan sisintäni suklaalla ja paljolla muulla. Suklaa oli vain jäävuoren huippu joka, ehkä “onneksi”, teki minut myös fyysisesti niin sairaaksi, että oli pakko alkaa etsiä jotain ratkaisua asioihin.

Ennen sokeriaddiktion hoitoa kokeilin laihduttaa Painonvartijoissa, kaalikeittodieetillä, rasvansieppari-pillereillä, pätkäpaastolla ja jumppaamalla. Kärsin turvotuksesta, ylipainosta, suolistokivuista ja palelusta. Olin surullinen, apaattinen, lannistunut, ärsyynnyin helposti ja stressinsietokykyni oli matala. Elämä oli ilotonta.

Ennen sokeriaddiktion hoitoa odotin aina milloin saan täydennettyä herkkuvarastoni ja saan syödä niitä omassa rauhassa. Jos en jaksanut odottaa iltaan, söin salaa autossa. Välillä mietin mitä mieheni
ajattelisi jos tietäisi miten paljon oikeasti olen suklaata syönyt. Vaikka ymmärsin, että minun pitää
katsoa peiliin sen sijaan että syyllistän syömiskäytöksestäni muita, ajattelin että minulla on oikeus suklaaseen.

Elämä tuntui hallitsemattomalta ja se alkoi pelottaa. Ajattelin syömiskierteen aikana aina siten, että “ei se mitään, tiputan kertyneet kilot jossain vaiheessa pois, mutta nyt herkuttelen vielä kun vaatteet menevät vielä päälle”.

Syömisen ja laihdutuksen kierre tuntui jatkuvasti nopeutuvan. Kilot tulivat aina entistä nopeammin takaisin ja niiden karistaminen oli aina vain vaikeampaa. Vielä viime keväänä söin
pussikeittoja, mutta jo kesäkuussa kilot olivat tulleet takaisin ja vaatteet kiristivät.

Olin vetämätön, ärtynyt, turvonnut ja häpesin järjetöntä suklaan syömistä. Tunnetilat
vaihtelivat nopeasti ja välillä tuntui että masennus nielaisee minut. Mietin myös monesti, että saan tätä menoa sydänkohtauksen, veritulpan tai diabeteksen. Suklaariippuvuus aiheutti minulle närästystä, vatsakipuja ja päänsärkyä ja silti vaan söin itseni kipeäksi.

Kaiken tämän edessä tajusin, että olen jotenkin voimaton tämän koukun edessä, en pääse siitä irti itsekseni. Tilanne vain paheni enkä jaksanut sitä enää. Otin yhteyttä Hannamariin.

Fyysisesti moni asia on nyt toisin kuin alussa. Päänsäryt ovat vähentyneet huomattavasti. Ne liittyvät nykyään lähinnä vain kuukautiskiertoon tai sitten on joku selkeä muu syy, kuten että on saanut vetoa niskoihin. Vatsavaivat ovat vähentyneet ja sen luen puhtaasti sokerittomuuden hyväksi. Jaksamista ja energiaa tuntuu olevan nyt paremmin kuin alussa. Verensokeri ei heilu eikä minun tarvitse herätä yöllä syömään tai ahmia sokereita tärinöihin ja vapinoihin muinakaan aikoina.

Nautin siitä, että suklaan ja sokerin himo on tipotiessään. Minulla ei ole muitakaan ruokahimoja, vaan nautin hyvästä ja terveellisestä ruuasta ilman pakonomaisia mielitekoja.

Myös vartalo on muuttunut ja paino on pikkuhiljaa pudonnut, kaikkiaan reilut 4,5 kg. Vaatteista päätellen senttejä on lähtenyt reilusti ja kroppa on muokkaantunut uuteen uskoon. Nyt päälleni sujahtaa helposti päälle sellaisia vaatteita joita ennen pidin vasta siinä vaiheessa, kun olin tiputtanut 10 kg.

On ollut todella vapauttavaa päästä eroon jatkuvasta painon kyttäämisestä. Sekä tietysti se jojoilun loppuminen. Nyt tiedän että tämä jatkuu, enkä mieti ja pelkää koko ajan että kunpa jakaisin nyt siihen ja siihen kiloon asti.

Minulla oli aina ennen kilotavoitteita ja jos niihin pääsin, palasin aina vähitellen vanhoihin huonoihin tapoihin ja kilot tulivat takaisin. Tässä kierteessä olen elänyt vuosikaudet. Nyt se on loppu.

Liikunta on myös lisääntynyt ADDIXin myötä. Vähitellen siitä on tullut säännöllistä ja tavoitteellisempaa ja olen oppinut nauttimaan siitä. Sohvan vetovoima on alkanut kadota! En ole tuijotellut enää kiloja, koska luotan täysin siihen, että koko ajan pikkuhiljaa kropassa tapahtuu ja positiiviseen suuntaan. Nautin täysillä siitä, että painolukemat eivät enää pyöri kaiken aikaa mielessä. Olen tyytyväinen kehooni.

Sitten on tullut tämä omien tunteiden kohtaaminen ja käsitteleminen raittiina sokerista. Siinä on opettelemista, mutta nyt on tietoa ja työkaluja, sekä malttia tutkailla omia ikäviäkin tunteitaan rauhassa, ilman pakonomaista tarvetta sammuttaa ne nopeasti suklaalla tai muilla triggereillä. Siinä olen siis myös hyvällä polulla.

Henkisen puolen asiat ovat vaikuttaneet aiemmin voimakkaasti syömisiini. Nyt niitä asioita voi oikeasti käsitellä ja selvitellä. En enää turruta niitä jonnekin taka-alalle sokerilla.

Tunnelmat tulevaisuuden suhteen on kuitenkin myönteiset sen suhteen, että koko ajan olen menossa eteenpäin ja oikeaan suuntaan. Koko ajan kaikki helpottuu, päivä päivältä. Epätoivo on poissa ja uskon, että asiat vähitellen selviävät.

Uskon että opin ajan myötä tuntemaan tunteita rehellisesti sellaisena kuin ne ovat, ilman tarvetta turruttaa niitä. Ja uskon, että tulen löytämään ratkaisuja niihin ongelmiin jotka ovat saaneet syömään sokeria. Ymmärrän, että työskentelen täysin itseni hyväksi ja itseni korjaamiseksi, en kenenkään toisen ja teen tämän omasta vapaasta tahdostani.

Toipumismatka tuntuu hyvältä ja mielekkäältä. Enää ei tule edes mieleen se ajatus joka alussa pyöri päässä kaiken aikaa, että “enkö enää ikinä saa sitä tai tätä”.

Nyt tuntuu hyvältä suojella omaa toipumistaan. Vaikeiden asioiden käsittely tuntuu mielenkiintoiselta haasteelta ja odotan uteliaana, mitä kaikkea saan selville itsestäni ja miten osaan muuttaa omaa käytöstäni. Ja myös miten positiivinen muutokseni vaikuttaa lähipiiriin ja muihin ihmisiin, joita kohtaan eri yhteyksissä, mm. töissä.

Yksilötuki on aivan mahtava asia. On ollut ilo huomata, että Hannamari on ihan oikeasti kiinnostunut yksilöinä meistä jokaisesta henkilökohtaisesti.

Hän on selvästi todella paneutunut palautettavien tehtävien vastauksiin ja osaa kuunnella vertaistukitapaamisissa ja seuraa aktiivisesti vertaistukiryhmän keskusteluja. Sen lisäksi hän on tarjonnut vielä henkilökohtaisia keskusteluhetkiä puhelimessa ja antanut konkreettista apua pulmatilanteissa. Tuntuu todella ihanalta, että joku aidosti välittää ja haluaa auttaa. Olen siitä hyvin kiitollinen.

Ajattelin alussa lähinnä suklaa-riippuvuutta. Nyt ymmärrän että asia on laajempi ja että olen käyttänyt kaikkea sokeria, suolaista ja makeaa, eri muodoissa pahaan oloon ja ahdistukseen. Tämä ei korjaannu millään dieetillä ja laihtumisella. Tämä on pysyvä ominaisuus, jonka kanssa täytyy oppia elämään, kuin vakavan allergian kanssa, eli karttaa kaikkea sokeria ja oppia selvittämään ahdistuksen aiheet.

Suosittelen ADDIX -ohjelmaa lämmöllä juuri sen vuoksi, että yksilötuki on niin korvaamaton apu, mutta myös siksi, että ohjelma auttaa ymmärtämään koko tämän ongelman ytimen ja saamaan työkalut juuri omien haasteiden voittamiseksi. Tämä ohjelma helpottaa omaa elämää ja sen hallintaa niin monella eri tasolla.

•••

Epäiletkö, että sinulla voi olla sokeriaddiktio? Sokeriaddiktio on tila, jota on mahdollista hoitaa. ADDIX® -hoitomalli perustuu fyysiseen raittiuteen, käytösmuutoksiin ja vertaistukeen. Pysyvään hoitotulokseen tarvitaan näitä kaikkia.

Toipumisprosessin keskiössä on tunnistaa ja muuttaa haitallisia käytösmalleja, oppia tuntemaan mielihyvää luonnollisin keinoin ja rakentaa yhteyttä muihin samaa matkaa käyviin. Jos et tiedä kuinka ottaa seuraava askel päästäksesi irti pakonomaisesta sokerin ja prosessoitujen hiilihydraattien syömisestä, varaa ilmainen 30 minuutin kartoituspuhelu tästä.