Tiesitkö, että retkahdus ei tapahdu itsestään?

Kyseessä on prosessi, jossa tulemme pikkuhiljaa toimintakyvyttömäksi omien toipumisrutiinien ylläpitämisessä. Addiktio kukoistaa eristyksissä ja sellaisessa ilmapiirissä, jossa emme tunne yhteyttä itseemme tai muihin. Tässä artikkelissa käsittelen viittä erilaista, omaan ajatusten sekä asenteiden tasolla tapahtuvaa muutosta, jotka altistavat retkahdukselle.

1) Et noudata ohjeita

Olet hakenut tietoa siitä mikä sokeriaddiktio on ja pyytänyt vihdoin myös apua joltakulta ulkopuoliselta. Pienen hetken jälkeen asiat alkavat sujua mielestäsi äärimmäisen hyvin ja alat ajatella, että eihän tämä sokerista luopuminen ollut homma eikä mikään… Sinusta alkaa tuntua, että pärjäät aivan itse ilman ulkopuolista tukea. Tässä kohdassa puhutaan usein pink cloud -ilmiöstä, jossa alkuhuuma ja nopeasti kohentunut olo saa meidät ajattelemaan, että tämähän oli helppoa ja pärjäämme mainiosti pelkällä ruokavaliomuutoksella.

En sano, etteikö toipumisen suhteen olisi monia teitä perille. Addiktion luonteeseen kuitenkin kuuluu omavoimaisuus, jossa emme nöyrry hakemaan apua, tai jos haemme sitä, emme kykene tai halua noudattaa saman matkan kulkeneiden ohjeita. Tämä on yksi isoimmista ydinongelmista ja päädyt hallitsemattoman syömiskäytöksen pariin nimenomaan siksi, että yrität aina yksin.

Jos sokeriaddiktiosta toipuminen olisi ollut lastenleikkiä tai jotain missä onnistut yksin, muutos olisi tapahtunut jo vuosia sitten. Puhun edellisen lauseen kohdalla myös omasta kokemuksestani. Hallitsemattomasta ja pakonomaisesta addiktiokäytöksestä toipuminen vaatii ensin muutoksen sen suhteen miten käyttäydyt ja vasta toisena sen suhteen mitä ajattelet ja tunnet. Jos et kykene ottamaan apua vastaan integroidaksesi nämä uudet käytösmallit arkeesi, palaat hyvin todennäköisesti – et vain lähtöpisteeseen – vaan paljon syvemmälle addiktiokäytöksen syövereihin.

Näin ollen, kun tämän hyvän vaiheen jälkeen tunnet ensimmäisen kerran tuttuja haasteita kuten tylsyyttä, vaikeita tunteita, yksinäisyyttä tai stressiä, olet takaisin vanhassa syömisloopissa. Siis juuri siinä, joka sai sinut alunperinkin hakemaan apua. Addiktio-ohjelmat toimivat, jos noudatat niitä.

Lue myös: Mitä ylipaino ja ulkonäkö eivät kerro sokeriaddiktiosta toipumisesta?

2) Et hyväksy, että kyseessä voi olla sokeriaddiktio

Sokeriaddiktion hyväksyminen on prosessi. Se saa viedä aikaa. On aivan normaalia ajatella, että ehkä kysymys ei olekaan addiktiosta, vaan vaikkapa tunnesyömisestä. Silloin kun heräsin itse ensimmäistä kertaa siihen voisiko syömiskäytöksessäni olla kyseessä hiilihydraattiaddiktio, lähdin hakemaan tietoa ja löysin sitä runsaasti. Tästä meni kuitenkin vielä lähes puoli vuotta siihen, että olin valmis hyväksymään sen kuinka pelkkä yksin toteutettu ruokavaliomuutos ei tätä korjaa, vaan tarvitsen ulkopuolista apua. Mietin eikö olisi mitään helpompaa keinoa kuin luopua kaikesta mitä tuolloin rakastin? Kuten arvata saattaa, ei ollut. Ruoka ja syöminen “rakkauteni” kohteena tappoi minua hitaasti – ei vain fyysisesti, vaan myös tunneperäisesti ja henkisesti.

Addiktion suhteen totuus on se, että kysymyksessä krooninen ja etenevä aivosairaus. Toipuminen vaatii perinpohjaisen elämäntapamuutoksen eikä tämä sairaus pidä yhtäkään lomapäivää, vaikka toipumisen tiellä olisi ollut jo vuosia. Hyväksymättömänä ja hoitamattomana addiktio on itsetuhoinen tie, joka johtaa lopulta – tavalla tai toisella – kuolemaan.

Lue myös: Mikä on addiktioon liittyvä kieltomekanismi?

3) “Pystyn kyllä kontrolloimaan käyttöä”

Kuulostaako tutulta? Itse voin samaistua tähän. Ennen kuin hain apua, halusin niin kovasti ajatella voivani kontrolloida syömistottumuksiani jollain helpolla tavalla. Vain yksi, sitten riittää. Ajattelin, että syömisen syynä olivat varhainen traumatisoituminen, vaikeat tunteet, muut ihmiset, stressi, itseni palkitseminen (jos tekee oikein kovasti töitä, ansaitsee syödä omia triggereitä mielin määrin ja potea loppuillan koomassa sohvalla)…

Jokaisen aktiivisen addiktin lempipuuhaa on paitsi etsiä syylliset ulkopuolelta omaan käytökseen, myös selitellä miksi oli aivan pakko käyttää syistä xyz. Tämä on puhdasta itsepetosta, joka kuuluu sairauden luonteeseen ja jota on kieltoreaktion vuoksi hyvin vaikea nähdä yksin. Sokeriaddiktion kohdalla jouduin lopulta kokemaan kantapään kautta sen kuinka yksi annos on liikaa eikä 1000 koskaan riitä. Minulla ei lopulta ollut minkäänlaista kontrollia omaan syömiskäytökseeni. Tämä avasi oven muutokselle, rehellisyydelle ja nöyrtymiselle. Tarvitsin apua, en pärjännyt tai halunnut pärjätä enää yksin.

Lue myös: Näin Sari vapautui suklaariippuvuudesta ja vuosien väsyttävästä jojoilu-kierteestä

4) Altistus siellä, altistus täällä, eli elät elämää joka on täynnä korkean riskin tilanteita

Korkean riskin elämäntapa viittaa addiktion yhteydessä sellaiseen toimintaan tai käyttäytymiseen, joka lisää repsahtamisen todennäköisyyttä. Näitä aktiviteetteja voivat olla ajan viettäminen alkoholia/sokeria runsaasti käyttävien ja tällaiseen käytökseen painostavien ihmisten kanssa, sosiaaliset tilanteet joihin et valmistaudu, stressikuorman huomiotta jättäminen, muille leipominen tai sellaisissa kahviloissa tai ravintoloissa käyminen, joissa ei ole sinulle sopivaa syötävää.

Saatat ajatella, että sinun itsekurisi riittää tällaiseen, olethan aikuinen ja koulutettu ihminen joka osaa toimia järkevästi. Alat aliarvioida pieneltä tuntuvien muutosten tekemistä, koska olet älykkäänä ihmisenä niiden yläpuolella. Alat karttaa vertaistukitoimintaa tai tuen pyytämistä läheisiltäsi (eristäytyminen), koska olet erityisen vahva eikä tilanteesi ole yhtään niin vakava kuin muilla sokeriaddikteilla (vertailu).

Lue myös: Miten ruokariippuvuudesta voi vapautua?

5) Liiallinen itseluottamus

Sokeriaddiktiosta toipuminen vaatii päivittäistä työtä ja sitoutumista. Toipuminen on yksinkertaista, mutta ei missään nimessä helppoa. Liiallinen itseluottamus on yksi iso retkahduksen riskitekijä. Tyypillisimmin tämä ominaisuus voi alkaa nousta, kun asiat sujuvat ja toipumista on takana jo hyvä tovi.

Tällainen asenne voi johtaa väärään turvallisuuden tunteeseen monestakin eri syystä. Ensinnäkin se saa jättämään huomiotta mahdolliset trigger-tilanteet tai asiat, jotka voivat johtaa retkahdukseen (stressi, tietyt ihmiset tai ympäristöt ja jopa positiiviset tunteet kuten jännitys tai itseluottamus). Toiseksi saatat alkaa ajatella kuinka et tarvitse enää tiettyjä rutiineja, tukea tai toipumissuunnitelmaa, jotka aiemmin toimivat raittiutesi kulmakivinä.

Kolmanneksi liiallinen itseluottamus voi heikentää motivaatiota pysyä toipumismatkalla. Saatat alkaa tuntea kuinka addiktio on sinun kohdaltasi mennyttä elämää ja pärjäät vähemmälläkin vaivannäöllä. Neljänneksi saatat alkaa luottamaan liikaa tahdonvoimaasi ja itsekuriisi yliarvioiden niiden voiman mitä tulee kiusausten vastustamiseen. Tämä voi olla vaarallista, koska addiktio voittaa aina itsekurin käytön.

•••

Epäiletkö, että sinulla voi olla sokeriaddiktio? Sokeriaddiktio on tila, jota on mahdollista hoitaa. Toipumisprosessin keskiössä on tunnistaa ja muuttaa haitallisia käytösmalleja, oppia tuntemaan mielihyvää luonnollisin keinoin ja rakentaa yhteyttä muihin samaa matkaa käyviin. Jos et tiedä kuinka ottaa seuraava askel päästäksesi irti pakonomaisesta sokerin ja prosessoitujen hiilihydraattien syömisestä, varaa ilmainen 30 minuutin kartoituspuhelu tästä.